Parikkalan ja Rautjärven luottamushenkilöille tarjotaan sankarin viittaa. Jokainen voi osoittaa kätevästi urhoutensa, ja toimittaa kehno seutuopistosuunnitelma ansaitulle sairaslomalle. Sen aikana voidaan valmistella hallinnoltaan kansanvaltainen seutuopisto, joka turvaa opistopalvelut sekä oppilaiden ja tuntiopettajien tulevaisuuden muuallakin kuin Imatralla.

Mitään esteitä sankariteoille ei ole. Seutuparlamentti antoi ainakin lehtitietojen mukaan kaikille vapaat kädet. Imatran kulttuurikomissaarit ovat toistuvasti todenneet, että heille seutuopisto on sinällään on ihan mitätön juttu. No, jos asia on mitätön, kenenkään ei tarvitse vetää palkokasvia sieraimeen, jos otetaan parin vuoden aikalisä.

Mikään kuvitteellinen lakikaan ei ole lisäajan esteenä. Jos valtiovalta joskus ottaa säädelläkseen vapaan sivistystyön yhteistyökuvioita, hätäilijät eivät siitä mitään hyödy. Se ainakin on varmaa, että laki ei pakota hyväksymään mallia, jossa yksi kunta vie ja muut vikisevät.

Nyt pakastekana pipon alle ja muistelemaan, mitä vänrikki Koskela totesi Linnan Tuntemattomassa sotilaassa kiireen seurauksista!

Rainer Rajakallio

Ps. Tätä kirjoitettaessa 1.6.2009 on selvillä että Parikkalan kunnanhallitus hyväksyi yksimielisesti surkean seutuopistosuunnitelman. Rautjärven hallitus sentään äänesti: äänin 4-5 se suosittaa valtuustolle alkuperäisen seutuopistosopimuksen hyväksymistä. Pari kuukautta sitten sama hallitus tyrmäsi täsmälleen saman sopimuksen äänin 5-4. Tai jos oikein tarkkoja ollaan se ei ollut sama hallitus. Järkevää seutuopistoa oli vaatimassa kristillisistä pastori Anne Kauppinen. Se jälkeen Kauppisella ei ole ollut pääsyä sen kummemmin niihin kunnanhallituksen ja -valtuuston kokouksiin, jossa seutuopistoa on käsitelty. Nytkin kristillisiä edusti entinen opettaja Seppo Sahla.

Kristilliset pelaavat nyt todella likaista ja tympeää peliä. Kepu on sentään alusta pitäen ajanut kehnoa seutuopistosuunnitelmaan kuin sitä kuuluisaa käärmettä pyssyyn, syistä, joita ei kukaan ole julkisuudessa selvittänyt. Citykeskustalaisten johtajia ei näytä enää yhtään kiinnostavat maaseudun ja varsinkin maaseudun naisille tärkeät palvelut. No, sitten aikanaan, kun Suur-Imatran virkoja jaetaan ja näkyviä luottamuspalleja täytetään saataneen ehkä selvyys, mistä tämä kaikki johtui.

Jos valtuustot eivät tule järkiinsä on sitten pakko yrittää tulle toimeen oppilaiden ja tuntiopettajien kannalta surkean seutuopiston kanssa. Olemme jo kaavailleet ”Rautjärven vapaan sivistystyön tukiverkostoa” -sitä tullaan varmasti tarvitsemaan. Asiaan palataan tarkemmin kunhan vaahteran lehtien väri vaihtuu. Pysykää kanavalla. Ennen sitä on vielä jälkipyykin aika.