Alkuperäinen Etelä-Karjalan Kärkikuntien seutuopistosuunnitelma oli löysää makkia. Kun kansa ei tahtonut sitä niellä edes parfymoituna, lannanluojat käynnistivät jatkojalostamon sen sijaan, että olisivat kuopanneet haisevan tulosteen. Mitä nämä nykyajan alkemistit saivatkaan aikaa: kissankultaa! Nyt sitä kaupitellaan jalometallina epätietoisille kuntalaisille. Ihailtava suoritus.

Matti ja Teppo muotoilevat sen tyylikkäästi: kissankulta on arvotonta ja petollista. Niin myös Rautjärven kunnanhallituksen hyväksyvät ”reunaehdot” tuleviin ”neuvotteluihin”. Heille ei kelvannut perusteltu, pykälätasolle viety sopimusesitys, joka olisi johtanut kansanvaltaiseen ja hyvää opetusta tuottavaan seutuopistoon. Parannetun sopimusluonnoksen voit tarkemmin lukea blogista ”raku.vuodatus.net”. Enää ei riitä edes se, että kansalaiset tekevät kallispalkkaisten virkamiesten työt, kun vastassa on jotain sellaista, mitä kukaan ei julkisesti uskalla lausua. Vielä kerran: millainen Mörkö kaiken tämän kiireen, valehtelun, junttauksen ja jopa yksittäisiin ihmisiin ulotetun ahdistelun takana luuraa ja nykii naruja? Jos oltaisiin ulkomailla voisi epäillä lehmäkauppoja ja lahjontaa. Mutta eihän meillä Koto-Suomessa, jossa vaalirahoituskin on aina hoidettu avoimesti ja vastikkeetta. Joka tapauksessa kaikesta näkee, miten tiukat reunaehdot Imatralla on asetettu muiden sopijakuntien reunaehdoille. Oi tätä demokratian riemujuhlaa!

Taina Lonka: Mistähän mahtaa johtua ”epäluottamustila”, jota Uutisvuoksessa 23.4.2009 niin oikein mainostit. Kaiken koetun jälkeen se ei ole millään lailla ”outoa”.

Rautjärven kunnanhallituksen päätös 20.4.2009 oli askel oikeaan suuntaan, mutta täysin riittämätön. Siinä demareita ostatellaan seutuopiston taakse lupaamalla kurssimaksuista alennuksia työttömille ja eläkeläisille. Hyvä niin. Tosin suomalaisessa nykytodellisuudessa vähävaraisuus ei välttämättä riipu työmarkkina-asemasta. Maassa sinnittelee noin 700 000 ihmistä köyhyysrajan alapuolella. Työttömien ja eläkeläisten lisäksi joukkoon harmaaseen kuuluu opiskelijoita, yksinhuoltajia, pätkätyöläisiä, pienituloisia lapsiperheitä ja jopa yrittäjiä (13% koko sakista). Miten taataan huojennus kaikille köyhille, myös prekariaatille, kun seutuopisto taatusti hilaa hinnat pilviin? Sitäpaitsi ehdotettu järjestelmä johtaa mielenkiintoisiin tilanteisiin. Ajatusleikkinä; jos muuan Lilius asuisi Niukkalassa, hän saisi 30% alennuksen seutuopiston kurssimaksuista, koska on kohta eläkeläinen. Työttömiä lukuunottamatta muut tyhjätaskut joutuisivat pulittamaan kiskurihinnat. Tätä tuskin Rautjärven demaritkaan ajoivat takaa.

Tuntiopettajat yritetään hurmata ympäripyöreällä virkkeellä:”Vakinaisen opetushenkilöstön lisäksi pyritään käyttämään ensisijaisesti paikallisia tuntiopettajia.” Lisäksi, pyritään! Miettikää hyvät ihmiset, mitä tuon pykälän varjolla todella voidaan tehdä? Kun päätösvalta annetaan Imatran kulttuurikomissaareille ja heidän käsikassaraksi valitulle rehtorille, goodbai, Saimaan kaupungin reuna-alueilla elävät tuntiopettajat ja noin seitsemän oppilaan piirit.

Seutuopiston hallinnossa tyydytään siis Imatran yksinvaltaan. Johtokunta, johon kaikki olisivat valinneet edustajansa, tyrmättiin, vaikka jopa Rautjärven kunnanjohtaja hallituksen kokouksen esityslistalla sitä ehdotti. Malli toimii esimerkiksi Puulan opistossa oikein hyvin. Kärkikuntien ympäristötointa muuten luotsaa yhteinen lautakunta, johon niin Imatra, Ruokolahti, Rautjärvi kuin Parikkalakin ovat valinneet täysivaltaiset edustajat. Miksi sama järjestelmä ei kelpaa seutuopistoon? Vapaan sivistystyön osalta ollaankin luomassa Suur-Imatraa niin, että edes vaaleissa eivät muiden kuntien asukkaat pääse vaikuttamaan päätöksentekoon. Eikö kukaan enää muista, miten käy, kun antaa pirulle pikkusormen? Vallaton neuvottelukunta on huono vitsi.

Irvokkuuden huipulle yletään esittämällä, että seutuopiston vakituinen (mitenkähän se eroaa vakinaisesta?) henkilöstö järjestää vastaanoton sopijakunnissa puoleksi päiväksi viikossa. Tämä on jo oppilaisiin kohdistettua ylimielistä pilkkaa ja silmille syljeskelyä! Välttäväkin palvelutaso edellyttää, että Imatran pääkonttorin lisäksi muissa kunnissa säilytetään sivutoimipiste, jossa häärää oma kanslisti vähintään kolme henkilötyöpäivää viikossa.

Käytännön kysymyksiin ei kukaan ole vieläkään vaivautunut vastaamaan. Kuka seutuopistossa huolehtii opetustiloista ja -välineistä, miten ja kenelle ihmiset voivat esittää kursseja ja ilmoittautua, kuka kokoaa kuntakohtaiset opetusohjelmat, miten kuntien lautakunnan voivat päättää tuntikehyksen, kun eivät tiedä, mitä kursseja siihen sisältyy, millaisia kelpoisuusvaatimuksia rustataan tuntiopettajien pään menoksi, muutama noin alkajaisiksi.

Kuten Helismaa totesi Rautavaaralle Kulkuri ja joutsen-elokuvassa. ”Näin meitä hulluja viedään. Hellurei!” Viejänä on se kuuluisa ”mätä kukko”, se, joka aina pettää.

Rainer Rajakallio