Moro

Häjyt-elokuvassa nimismies tuli yllätysvierailulle Vanhan Karhun kämpille, jossa kysäisi Antilta ja Jussilta mitä nämä ovat viime aikoina puuhastelleet (tiesi kovin hyvin että poijjaat myivät pimmeetä viinaa iliman pikkusuolasia). Jussi siihen sitten vastasi notta:"Syörähän ja piäreskellähän." Samaan suuntaan menee meidänkin talvinen arkemme, mun ja koirani Mökön. Talvisaikana tärkeintä on kuitenkin pysyä sulana-se hoituu kämpää lämmittämällä. Ainoa lämmönlähde on leivinuuni: metriset halot pitää kiskoa pulkalla 1,5 km päästä suonreunasta. Välissä on pari ikävää ojaa, mm. viime syksynä auki kaivettu valtaoja. Käsipelillä ne sitten pilkon, pokasahalla ja kiiloilla ja kanniskelen pirttiin. Lämpötila huoneessa vaihtelee +10 ja +18 välillä, keskimäärin noin +15 astetta. Vanha rintsikka on horo!

Oman osansa lohkaisee tietysti nukkuminen ja kirottu facebook. Siellä on mennyt kohtuuttomasti aikaa, koska porvarin julistama luokkasota on nyt kovin kiivasta Aktiivimalleineen ja Soteineen. Vaikka Mökö täyttääkin kohta 14 v, se haluaa pari kertaa päivässä käydä tutkimassa ympäristön. Niin, tällaisena lumitalvena olen vuodattanut monta hikipisaraa kaivaessani polkuja muuallekin kuin polttopuupinoille ja aukikin ne on pidettävä.

Jaa mitä! Tuo kaikki on oikein mukavaa!

Ylä-Satakunnassa valokevät alkaa kun Talvipäivän seisauksesta on kulunut 60 vrk, helmikuun 20. päivän tienoilla. Silloin myös sisäinen oamvaraistelija herää, kiskottelee ja vaatii pian melkein kaiken ajan. Kevätpäivän tasauksen aikaan on kylvettävä ekat taimet, tommaatit sun muut. Niille on sitä ennen värkättävä olohuoneeseen pieni kasvari. Kokoan sen itse halkomastani puutavarasta, mutta höylään ne kuitenkin sähkövehkeellä. Siihen suunnittelin ja rakensin "oikohöylän". Nyt saan puutavarasta varmasti suoraa ja paksuudenkin voi määritellä millintarkasti.

Terveisin Harakanpesän Omavarais-instituutin väki Mökö ja Raku