Radikaaliraastetta-paatti on nyt ollut telakalla tarpeeksi pitkään. Sitä on hieman fiksailtu ja nyt se lasketaan vesille.

Blogi käsittelee tästä lähin tärkeää yhteiskunnallista ilmiötä, omavaraistaloutta.

Peräst roikaa, sanos Gorbakin.

Raku

Kuvassa Rautjärven vaalipaneelista Taina Lonka (kepu) ja Timo Paajanen (demarit) kolhivat viisaita päitään yhteen. Ei ihme, että heidän puheensakin olivat kuin samasta puusta veistettyjä: he puolustivat käsi kädessä valtaamiaan asemia vallan linnakkeessa nimeltä Rautjärven kunnanvaltuusto., Pienet, kristilliset ja kokoomus yrittivät tilaisuuden tullen alta auttaa.

Nykyisessa yhteiskuntajärjestelmässämme sekä puolueet että niiden häsläämiseen perustuva parlamentaarinen ”demokratia” ovat näyttäneet takkuisen turkkinsa. Puolueet ovat ainakin latvasta, usein myös tyvestä läpilahoja ja lahjonnan toukkien puhki kaluamia. Kai te vielä vaalirahakohun muistatte?

Puolueet tunnetaan tiukasta kurista. Puoluetoimistoista lähtee nippu siimoja, jotka on sidottu myös kuntapoliitikkoihin. Kun Helsingissä nykäistään, Longat, Paajaset, Laaksoset ja Sahlat hyppäävät kaikkialla Suomessa.

Minä en hypi! Nojaan ainoastaan omaan ymmärrykseeni , osaamiseeni ja kuntalaisten perusteltuun tahtoon.

Annan yhden vaalilupauksen, jonka voin varmasti pitää. Jos äänestätte minut Rautjäven valtuustoon, kuljen vallan käytävillä korvat ja silmät auki, kuuntelen kabinettien ovien takana, koluan kulissit myös siltä puolelta, joka kansalta peitetään. Tietoni välitän kuntalaisille. He antavat ohjeet, miten menetellään eri tilanteessa. Lisäksi kirjoitan kaikkien nähtäväksi kunnan tärkeimmät asiakirjat - Suomeksi. Nykyään ne ovat hallintauuskielisiä, koska tarkoitus on peittää eikä paljastaa.

Omissa aloitteissani keskityn mielenterveys-ja sosiaaliasioihin sekä ympäristönsuojeluun. Etualalle on viimein nostettava niiden murskattujen ihmisten ongelmat, jotka vanha valta kuittaa jakamalla neuvoja :”Leipokaa pullaa!” Ympäristön tila Rautjärvellä on huolestuttava – katsokaa vaikka metsiä ja Simpelejärveä. Yli 45 v. näiden asioiden kanssa painiskelleena minulla jos jollakin on paljon annettavaa.

Voidakseni toimia, tarvitsen sinun ääntäsi. Omani ei ole tarpeeksi kova, vaikka kova sekin on!

51 – SI!

Rainer Rajakallio

Tietysti nimetömillä tekstiviesteillä yritetään panna Janten lakia toimeksi. Tänään 15.2.2010 Parikkalan-Rautjärven sanomissa oli kaksi viestiä, jotka kai liittyivät taajamametsäkirjoitukseeni. Toisessa heitettiin ilman jonkinlainen monien kannattama itsestäänselvyys, jota minäkään en jutussani mitenkään kritisoinut. Toinen kuului siihen aika yleiseen ryhmään, jossa ihminen purkaa pahaa oloaan.

Silti kannataan nimettömiä tekstiviestipalstoja. Jos joku tulee hiukan paremmalle päälle räyhätessään julkisuudessa, sekin on ihan hyvä saavutus. Sellaiset vietit ja niiden osat joissa käsketään omalla nimellään kirjoittavia tukkimaan turpansa, pitäisi kyllä karsia. Tekstaripalstojen tehtävä on lisätä keskustelua, ei rajoittaa sitä.

Janten laki

2§                  Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.

3§                  Älä luule, että olet viisaampi kuin me.

4§                  Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.

5§                  Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.

6§                  Älä luule, että olet enemmän kuin me.

7§                  Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.

8§                  Älä naura meille.

9§                  Älä luule, että kukaan välittää sinusta.

10§                Älä luule, että voit opettaa meille jotakin.

11§                Luuletko ehkä, etten tiedä sinusta mitään? (Janten rikoslaki)

Kärki-Karjalan Tietotislaamon pääkokki

En kirjoittanut taannoin Parikkalan-Rautjärven sanomien tekstiviestipalstalla ollutta Simpeleen Merosenrinteen taajamametsän hakkuita arvostellutta kansalaispalautetta. Asia on kuitenkin niin ajankohtainen ja tulenarka, että keskustelua on jatkettava ja syvennettävä. En myöskään syyllistä yksittäisiä metsureita. Toki hekin voivat jonkin verran vaikuttaa siihen, mihin tilaan savottansa jättävät. Pahat pojat -ja tytöt- luuraavat kuitenkin toisaalla. Piiskuupetäjään joutaa sitoa hakkuukäskyjen antajat; suurmetsänomistajat, yhtiöt, seurakunnat, kunnat ja valtio. Ne voivat lama-aikanakin niin paksusti, ettei niillä ole mitään moraalista oikeutta runnella taajamametsiään. Niihin luen myös taajamien lähialueet, Simpeleellä esimerkiksi Silamusjoen varren Neuvosenkosken niskalta alaspäin ja Hiitolanjoen Kosenmaikosta Lahnasen suvannon alapäähän. Yksityiset (pien)metsänomistajat kuuluvat eri kastiin. Heitä voi ainoastaan nöyrästi pyytää luopumaan hakkuista, jos se mitenkään käy päinsä. Toisaalta juuri heille on räätälöity käyttökelpoisia tapoja hyötyä omaisuudestaan risuakaan taittamatta. Varsinkin Metso-ohjelma on erittäin edullinen vaihtoehto puuparoonien kanssa tehtyihin kauppoihin verrattuna. Tiedän, tiedän: kaikissa metsissä ei ole riittäviä luontoarvoja. Silti esimerkiksi Simpeleen lähistöltä löytyy useita palstoja, jotka täyttävät kirkkaasti kovimmatkin Metsokriteerit.

Tukkapöllyä -vai pitäisikö sanoa tukkipöllyä- ansaitsevat myös hakkuita ohjaavia hoitosuunnitelmia tekevät metsänhoitoyhdistykset. Savotat kertovat karua kieltään: yhdistyksissä ei tuon taivaallista piitata taajamametsien erityisluonteesta. Siitä seuraa tarve suojella niiden luontoa ja turvata paljolti luonnon monimuotoisuuteen ja ”metsän tuntuun” nojaava virkistyskäyttö. Onko yhdistyksiin edes pestattu riittävästi henkilöitä, jotka kykenevät tunnistamaan muutkin kuin metsälakikohteiden luontoarvot? Esimerkiksi ympäristöjärjestöissä ne asiat osataan.

Metsänhoitoyhdistysten ja metsäkeskusten asema saattaa lähiaikoina muuttua. Niistä on kanneltu EU:n komissiolle (HS 30.1.2010, B9). Valituksen tekijä, espoolaisen metsänomistaja Timo Kujala "haluaisi muuttaa Suomen metsänhoitomarkkinoita siten, että metsäkeskuksilla ja metsänhoitoyhdistyksillä ei enää olisi johtavaa roolia (metsähoito)palveluiden tarjoajina. Hänen mukaansa nykyjärjestelmä jatkaa perinnettä, että hakkuukypsä metsäpalsta hakataan aukoksi". Perästä kuuluu, sanoi tuohitorventekijä.

Ihminen elpyy parhaiten järeiksi kasvaneissa erämaissa. Niitä luonnehtivat maapohjasta riippuvan valtapuuston lisäksi monen muunkin lajin valioyksilöt, jättiläisten sortuessa sinne tänne syntyneet, taimikon täyttämät aukiot -taiga uudistuu muutenkin kuin maastopaloissa- sekä pystyyn jääneet ja liekona lepäävät lahot rungot. Eläinmaailma on rikas ja runsas -kaunis mieli voi kohdata siellä vaikka keijuja ja menninkäisiä. Siksi aarniomaiset taajamametsät ovat elämää kihiseviä keitaista tylyn ja kuolleen betoni-ja asfalttiaavikon puristuksessa. Simpeleen kaltaisessa Melukylässä ne ovat myös korvaamattomia mökävalleja. ”Siisteistä”, tuulen tuivertamista, läpinäkyvistä ja elämän karkoittavista puistoista iloitsevat ehkä frisbeegolfarit. Tietysti esimerkiksi Simpeleen Tehtaanpuisto on säilytettävä sellaisenaan kulttuurihistoriallisena muistomerkkinä. Harmi, että senkin reunoilta murhattiin upeat, vanhat jalopuut. Siinä menetettiin jotain sellaista, jota ei saada takaisin vuosikymmeniin.

Miltä näyttää Merosenrinne konesahan järsimänä? Kuolemaan tuomittiin komeimmat koivut ja männyt kuusien kasvua haittaavina ”ylispuina”. Voi pyhä savu! Ei virkistysalueen tarvitsekaan tuottaa tonnisotalla sellua tai sitä kuuluisaa ”tuppeen sahattua” vaan ihan muita ekosysteemipalveluita (katso lisää "www.sll.fi/lumo2010"). Terästä maistoivat myös "huonokuntoiset", siis lahoavat puuvanhukset. Juuri ne loivat Merosenrinteenkin monimuotoisuuden perustaa -siksi lahopuu on jalopuu. Erityisen kummalliselta kuulosti käsky raivata kuntopolkujen varret. On aikoihin eletty, kun ylileveän hikiuran pitää vielä kylpeä auringonpaisteessakin kaiken päivää. Joka tapauksessa monien simpeleläisten rakastamasta satumetsästä murjottiin ilmeisesti aivan suunnitelmien mukaan yksilajinen, tasapäisten kuusien täyttämä puupelto luontoarvojen ja metsän tunnun kustannuksella. Onneksi sentään vältyttiin aukkohakkuulta.

Kuka muuten myönsi Merosenrinteen hakkuille maisematyöluvan? Ettei vain joku tappokäskyn antaneen Rautjärven kunnan edustaja? Sehän olisi ihan sama kuin rikollinen istutettaisiin tuomarin tuoliin jakamaan itselleen "oikeutta".

Simpeleen ja monen muunkin taajaman luonnossa piilee paljon varjeltavaa, todennäköisesti jopa uhanalaisiksi luokiteltuja eliöitä ja luontotyyppejä. Kuka tietää, elelikö Merosenrinteessä esimerkiksi liito-orava? Siksi taajamametsät on kunnolla kartoitettava, ennen kuin niihin kajotaan. Luontoarvot ja alueiden merkitys varsinkin paikkakunnan vähävaraisten viimeisinä henkireikinä on otettava suunnitelmien lähtökohdaksi. Lisäksi kansalaisten täytyy saada tutustua niihin hyvissä ajoin ennen kuin Partnerit nykäistään käyntiin. Sen luulisi kiinnostavan erityisesti vuonna 2010. Suomenkin pitäisi viimeistään nyt pysäyttää luonnon köyhtyminen yksistään allekirjoittamiensa kansainvälisten sopimusten vuoksi. Tavoitteeseen ei päästä ainakaan taajamaluontoa rusikoimalla.

Esimerkiksi Helsingissä on otettu vesuri kauniiseen käteen. Kaupunginhallitus hyväksyi 8.2.2010 Lumo-toimintaohjelman ja Luonnonhoidon linjaukset ( ks. Hel.fi/päätöksenteko ja oikelta kaupunginhallitus ja sen alta vaikka tiedonanto päätöksistä jonka kautta pääsee lukemaan asiakirjoja). Jos ohjeet todella otetaan vakavasti Helsingin lähiluotoa kohdellaan tulevaisuudessa paljon aikaisempaa paremmin: luonnon monimuotoisuus otetaan vakavasti. Näin siis Ruuhka-Suomessa, miksei sitten harvaanasutussa Etelä-Karjalassa olisi varaa ihan samaan.

Hyvät kansalaiset! Puolustakaa lähiluontoanne nyt, ennen kuin on myöhäistä. Jos hakkuusuunnitelmat toteutetaan, juuri te kärsitte suurimmat tappiot. Osallistukaa myös Suomen luonnonsuojeluliiton "Lumoudu lähiluonnosta"-kampanjan tapahtumiin. Lisätietoa saatte liiton nettisivuilta ”www.sll.fi/lumo2010”, aikanaan tämän lehden palstoilta ja tästä plokista.

 Rainer Rajakallio

Biologi, luontoyrittäjä

Kärki -Karjalan Tietotislaamon pääkokki

Simpele

Pieni polku metsän halki vie. Kuva Martti Pynnönen

Pieni polku metsän halki vei: Kuva Martti Pynnönen

Kunnallishallinnonkin on välillä syytä pohtii syntyjä syviä, vaikka hahmottelemalla strategisia linjauksia. Siksi on harmillista, että Rautjärvellä mahdollisuudet tulokselliseen työskentelyyn on vaarannettu heti alkuunsa syrjäyttämällä yksi strategiatyön keskeinen kulmakivi, luonto, melkein kokonaan. Luontoa pidetään Rautjärven kuntastrategiassa jonkinlaisena itsestäänselvyytenä, taustana, johon ei kannata kiinnittää huomiota. Sen myötä aikamme suuret haasteet, erityisesti maailmanlaajuinen, ihmisen kannalta hyvin haitallinen ympäristömuutos jätetään huomiotta. Muutenkin strategian tekijän näyttävät jumittuneen menneeseen maailmaan ja nukkuneen Ruususen unta, jonne maailman myllerrys ja monenlaisten rakenteiden rusahtelu niiden murtuessa ei ole kantautunut. Siksi strategiasta tehdään alkuunsa ”toteutumattomien toiveiden tynnyri”. Ongelmat eivät poistu sillä että katsotaan sivuun. Niitä voidaan ehkä jotenkin ratkoa jos niitä tarkastellaan perinpohjaisesti, otetaan ne vakavasti ja suunnitellaan toimintaa niin, että haitallisia seuraamuksia voidaan lievittää.

Julkisuudessa puhutaan melkein pelkästään ilmastonmuutoksesta, mutta kyse on paljon laajemmasta prosessista. Ilmastonmuutoksen lisäksi siihen kuuluu meneillään oleva maailmanhistorian kuudes sukupuuttoaalto ja luonnon monimuotoisuuden räjähdysmäinen väheneminen, ympäristön kemikalisoituminen, kasvuvoimaisen maan vähenemisen rakentamisen ja pilaantumisen seurauksena ja monia muita merkitykseltään vähäisempiä muutoksia. Ne kaikki kytkeytyvät monimutkaisilla tavoilla toisiinsa ja vaikuttavat yhdessä ihmisten elämään myös paikallisesti. Siksi luonto ja sen muutokset on otettava huomioon myös kuntastrategioissa -varsinkin kun kuntaorganisaatiot vaikuttavat elinympäristöön valitettavasti usein negatiivisesti. On pakko yhtyä Syken professorin Jyri Seppälän HS:en Vieraskynäpalstalla 21.7.2009 tekemään huomioon:”Kunnat tekevät yhä ratkaisuja, jotka johtavat energian kulutuksen lisääntymiseen ja joista on hidasta siirtyä vähähiilisiin ratkaisuihin”. Seppälän lausumaa on kuitenkin laajennettava: ilmastonmuutoksen lisäksi kuntien toimenpitein vähennetään jatkuvasti luonnon monimuotoisuutta ja edistetään muitakin globaaliin ympäristömuutoksiin kuuluvia tekijöitä kuin ilmastonmuutosta. Sukupuuttoaalto saattaa täyteen mittaansa paisuessaan osoittautua vielä monin verroin ilmastonmuutostakin pahemmaksi ihmisten elinehtoja heikentäväksi katastrofiksi. Ainakin se on peruuttamaton: kerran tuhottua eliölajia, ravintoverkon solmukohtaa ja aineiden kierrättäjää ja energiavirran uomaa ei koskaan saada takaisin. Tässäkin yhteydessä on syytä muistaa, että Suomi on valtiona sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2010 mennessä. Tavoite koskee luonnollisesti myös kuntia.

On erittäin valitettavaa että Rautjärven kuntastrategiassa luonto mielletään vain ”tuotteistettavaksi” matkailuteollisuuden raaka-aineeksi ja kaavoitettavaksi rakennusmaaksi. Esimerkiksi kelpaa Hiitolanjoki. Sitä tarkastellaan jostain syystä strategiassa lähes yksinomaan kaavoituksen näkökulmasta. Hiitolanjoki on kuitenkin arvokas, suojeluakin vaativa luontokohde ja kulttuuriympäristö. Lisäksi Hiitolanjoki on paikallisesti merkittävä ja vierailijoille tärkeä virkistysalue. Hiitolanjoesta voi pitkällä aikavälillä myös muodostua Rautjärven kunnalle ja paikallisille(kin) yrittäjille taloudellisesti tuottava ja tunnettu kalastus- ja virkistysmatkailukohde. Vaativa tavoite voi toteutua kuitenkin vain, jos siihen panostetaan määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti työtä ja rahaa. Tämän vuoksi ihmetyttää, miksei tähän Hiitolanjoen ulottuvuuteen liittyviä painotuksia ja hankemahdollisuuksia (esim. kalaportaat) ole sisällytetty vuoteen 2012 saakka ulottuvaan strategiaan. Matkailun koordinaattori on sinänsä hyvä tavoite.

Rautjärvellä vanhoja metsiä ja perinnebiotooppia saa hakemalla hakea ja Simpelejärvikin suorastaan huutaa apua. Esimerkkejä loppuun kuljetusta tiestä tiestä on helppo löytää. Silti luonnon köyhtymisen ongelma ja sen asettama kova haaste ei näy millään tavalla kuntastrategialuonnoksessa.

Rautjärven kuntastrategia on lähtökohdiltaan kapean ekonomistinen. Senkin sisällä pyritään yksinomaan aineelliseen kasvuun. On unohdettu, että rajaton kasvu rajallisin resurssein on mahdotonta ja pyrkimys siihen tuhoisaa. Nyt jo näkyy se taloudellisen kasvun viimeinen ranta, jolle se vääjäämättä joutuu pysähtymään. Kulutusjuhlat ovat peruuttamattomasti ohi. Siksi jatkuvaan talouskasvuun perustuva strategia vie mahdollisuuden lähteä suunnittelemaan sellaista tulevaisuutta, jossa nykyisestä aineellisesta elintasosta on pakko huomattavasti tinkiä, mutta tulla silti varsin hyvin ja mukavasti toimeen. Tosiasiat tunnustava kunta joka edes yrittää sopeutua väheneviin voimavaroihin, on vahvoilla. Se selviää parhaiten, joka älyää jarruttaa ajoissa kun muut kiihdyttävät kohti kiviseinää.

Viime aikoina on tuota julkisuuteen käsite ekosysteemipalvelut. Sillä tarkoitetaan kaikkia sitä hyvää, jota ihminen luonnosta ammentaa ja yleensä vielä ilmaiseksi: puhdasta ilmaa ja vettä, uusiutuvia raaka-aineita ja vaikkapa henkisiä voimavaroja. Luonto voi tuottaa näitä palveluita vain jos se on terve ja toimintakykyinen. Nyt se ja sen kyky tuottaa kaikkien ihmisten kipeästi tarvitsemia ekosysteemipalvelujaon vakavasti uhattuna. Pelottava tulevaisuudenkuva on otettava vakavasti ja kaiken toiminnan perustaksi myös kunnissa. Siihen eivät uuden ideaparkit ja massamatkailukohteen millään sovi.

Esitämme, että Rautjärven kuntastrategiatyötä jatketaan niin, että lähtökohtia laajennetaan ottamalla tietoisesti huomioon myös edellä mainitut, luontoon, ympäristönsuojeluun, kulttuuriympäristöön ja kestävän matkailun kehittämiseen liittyvät näkökulmat. Allekirjoittaneissa organisaatioissa on paljon tarvittavaa asiantuntemusta. Kohtuullista korvausta vastaan olemme valmiit sisällyttämään sen myös Rautjärven kuntastrategiaan. Ympäristöjärjestöt ovat lisäksi keskeinen osa nykyistä kansalaisyhteiskuntaa, joka kanavoi ja tuo julki ihmisten mielipiteitä ja vaatimuksia. On vaarallista typistää yhdistystoiminta vain kulttuuri- ja sosiaalipalveluja pakon edessä tuottavaksi "kolmanneksi sektoriksi", joka otettaisiin mukaan kunnan strategiatyöhön.

Simpeleellä 29.7.2009

Etelä-Karjalan lintutieteellinen  Hiitolanjokiyhdistys ry Laatokan-Karjalan

yhdistys ry                                                                               Luonnonystävät ry

Anniina Eerikäinen                      Mikko Europaeus          Rainer Rajakallio

Puheenjohtaja                              Puheenjohtaja             Puheenjohtaja

Reinikaisenkatu 3 A 4                Sorokulmantie 676       Kankaankatu 10
56800 Simpele                           59530 Mikkolanniemi   56800 Simpele
040 5306455                                050 4689758                050 3006041

anniina.kontiokorpi                   mikko.europaeus            rainer.rajakallio

@gmail.com                              @gmail.com                    @pp.inet.fi                                                                       

Rautjärven kunnanvaltuusto toimitti 15.6.2009 jo ennen syntymäänsä elinkelvottomaksi todetun seutuopiston ilmeisesti parin vuoden mittaiselle, hyvin ansaitulle sairaslomalle. Miten otsikoivatkaan alueen lehdet tapahtuneen: Itä-Savo: Rautjärvi kaatoi seutuopiston, Etelä-Saimaa: Rautjärven valtuusto kaatoi seutuopiston, Uutisvuoksi: Rautjärven valtuusto kaatoi Imatran seudun seutuopiston, Parikkalan-Rautjärven sanomat: Rautjärvi tyrmäsi seutuopiston. Uutisvuoksen pääkirjoituksen mukaan Seutuopisto kuivui kasaan.

Kaataa, tyrmätä...kovin kielteisen oloisia sanoja. Synonyymejä ovat kumota, kellistää, kukistaa, tappaa, surmata, mestata, murhata, teloittaa, teilata, lynkata, lopettaa, teurastaa, lahdata, ampua, kolkata, nitistää, listiä ja likvidoida. Tyrmäämistä ei Synonyymisanakirjasta (Jäppinen 1989) löydy, mutta ei sekään kovin positiivista ole, kun joku hakataan tajuttomaksi.

Vääjäämättä tulee mieleen, että otsikoiden laatijoiden mielestä Rautjärven valtuusto teki jotain pahantapaista ja tuomittavaa, kun se lahtasi eli listi ja murhasi kelvottoman seutuopistosuunnitelman. Eihän se niin mennyt: Rautjärven valtuusto teki sankariteon, josta sitä pitää täysin keuhkoin kiittää. Halleluja!

Kielipoliisi Rajakallio Simcitystä

Mistä siis säästöt kun teatteri näilä näkymin tysin oikeutetusti jätetään rauhaa? Ettei vain eräs tietty seutuopistokin joutuisi kovalle dieetille heti sylivauvana, jos rautjärven valtuusto sen tänään pihtisynnyttää.

Kyllä pitää Kärkikuntien luottamushenkilöitä ihmetellä, siis suurinta osaa heistä. Vanhan sanonnan mukaan rotat jättävät hukkuvan laivan, fiksuja otuksia kun ovat. Etelä-Karjalassa ne näyttävät kiipeävän sellaiseen.

Rainer Rajakallio