Moro

Häjyt-elokuvassa nimismies tuli yllätysvierailulle Vanhan Karhun kämpille, jossa kysäisi Antilta ja Jussilta mitä nämä ovat viime aikoina puuhastelleet (tiesi kovin hyvin että poijjaat myivät pimmeetä viinaa iliman pikkusuolasia). Jussi siihen sitten vastasi notta:"Syörähän ja piäreskellähän." Samaan suuntaan menee meidänkin talvinen arkemme, mun ja koirani Mökön. Talvisaikana tärkeintä on kuitenkin pysyä sulana-se hoituu kämpää lämmittämällä. Ainoa lämmönlähde on leivinuuni: metriset halot pitää kiskoa pulkalla 1,5 km päästä suonreunasta. Välissä on pari ikävää ojaa, mm. viime syksynä auki kaivettu valtaoja. Käsipelillä ne sitten pilkon, pokasahalla ja kiiloilla ja kanniskelen pirttiin. Lämpötila huoneessa vaihtelee +10 ja +18 välillä, keskimäärin noin +15 astetta. Vanha rintsikka on horo!

Oman osansa lohkaisee tietysti nukkuminen ja kirottu facebook. Siellä on mennyt kohtuuttomasti aikaa, koska porvarin julistama luokkasota on nyt kovin kiivasta Aktiivimalleineen ja Soteineen. Vaikka Mökö täyttääkin kohta 14 v, se haluaa pari kertaa päivässä käydä tutkimassa ympäristön. Niin, tällaisena lumitalvena olen vuodattanut monta hikipisaraa kaivaessani polkuja muuallekin kuin polttopuupinoille ja aukikin ne on pidettävä.

Jaa mitä! Tuo kaikki on oikein mukavaa!

Ylä-Satakunnassa valokevät alkaa kun Talvipäivän seisauksesta on kulunut 60 vrk, helmikuun 20. päivän tienoilla. Silloin myös sisäinen oamvaraistelija herää, kiskottelee ja vaatii pian melkein kaiken ajan. Kevätpäivän tasauksen aikaan on kylvettävä ekat taimet, tommaatit sun muut. Niille on sitä ennen värkättävä olohuoneeseen pieni kasvari. Kokoan sen itse halkomastani puutavarasta, mutta höylään ne kuitenkin sähkövehkeellä. Siihen suunnittelin ja rakensin "oikohöylän". Nyt saan puutavarasta varmasti suoraa ja paksuudenkin voi määritellä millintarkasti.

Terveisin Harakanpesän Omavarais-instituutin väki Mökö ja Raku

Hei

 

Radikaaliraastetta-paatti on nyt ollut telakalla tarpeeksi pitkään. Sitä on hieman fiksailtu ja nyt se lasketaan vesille.

Blogi käsittelee tästä lähin tärkeää yhteiskunnallista ilmiötä, omavaraistaloutta.

Peräst roikaa, sanos Gorbakin.

 

Raku

51- ja Rautjärvi muuttuu

Kuvassa Rautjärven vaalipaneelista Taina Lonka (kepu) ja Timo Paajanen (demarit) kolhivat viisaita päitään yhteen. Ei ihme, että heidän puheensakin olivat kuin samasta puusta veistettyjä: he puolustivat käsi kädessä valtaamiaan asemia vallan linnakkeessa nimeltä Rautjärven kunnanvaltuusto., Pienet, kristilliset ja kokoomus yrittivät tilaisuuden tullen alta auttaa.

Nykyisessa yhteiskuntajärjestelmässämme sekä puolueet että niiden häsläämiseen perustuva parlamentaarinen ”demokratia” ovat näyttäneet takkuisen turkkinsa. Puolueet ovat ainakin latvasta, usein myös tyvestä läpilahoja ja lahjonnan toukkien puhki kaluamia. Kai te vielä vaalirahakohun muistatte?

Puolueet tunnetaan tiukasta kurista. Puoluetoimistoista lähtee nippu siimoja, jotka on sidottu myös kuntapoliitikkoihin. Kun Helsingissä nykäistään, Longat, Paajaset, Laaksoset ja Sahlat hyppäävät kaikkialla Suomessa.

 

Minä en hypi! Nojaan ainoastaan omaan ymmärrykseeni , osaamiseeni ja kuntalaisten perusteltuun tahtoon.

Annan yhden vaalilupauksen, jonka voin varmasti pitää. Jos äänestätte minut Rautjäven valtuustoon, kuljen vallan käytävillä korvat ja silmät auki, kuuntelen kabinettien ovien takana, koluan kulissit myös siltä puolelta, joka kansalta peitetään. Tietoni välitän kuntalaisille. He antavat ohjeet, miten menetellään eri tilanteessa. Lisäksi kirjoitan kaikkien nähtäväksi kunnan tärkeimmät asiakirjat - Suomeksi. Nykyään ne ovat hallintauuskielisiä, koska tarkoitus on peittää eikä paljastaa.

 

Omissa aloitteissani keskityn mielenterveys-ja sosiaaliasioihin sekä ympäristönsuojeluun. Etualalle on viimein nostettava niiden murskattujen ihmisten ongelmat, jotka vanha valta kuittaa jakamalla neuvoja :”Leipokaa pullaa!” Ympäristön tila Rautjärvellä on huolestuttava – katsokaa vaikka metsiä ja Simpelejärveä. Yli 45 v. näiden asioiden kanssa painiskelleena minulla jos jollakin on paljon annettavaa.

Voidakseni toimia, tarvitsen sinun ääntäsi. Omani ei ole tarpeeksi kova, vaikka kova sekin on!

 

51 – SI!

Rainer Rajakallio

Kävin melkoisen väännön paikallisten kepulistien kanssa. Taiston tuoksinassa sain mukavia liikanimiä: diktaattori, valehtelija....No, makunsa kullakin.

Päällimmäisenä mieleen jäi vanhan vallan halu määrätä jopa se, miten vaalikamppaillaan. Kuten kepun Taina Lonka totesi, ennen on ollut tapana keskustella "asiallisesti". Mulle se ei käy, koska heidän asiallisuusvaatimuksensa tarkoittaa alistumista jo ennen keskusteluja. Niinpä tästä eteenkinpäin raastan esirippuja alas. Mähän olen muutosvoima.

Kyse on puhetavoista. Näin kouriintuntuvastikin niistä voidaan joutua otattelemaan. Yleensä porvaristo vain hieman opastaa, mikä on sopivaa, mikä ei. Ellei sana kuulu käsky kovenee. Ellei se tehoa, kosto elää.

Alkajaisiksi kaikki ehdokkaat voisivat julkaista "sidonnaisuutensa" vaikka paikallislehdessä kaiken kansan ihasteltavaksi. Eihän siinä mitään vaaraa ole. Kuten eräs Turun kokkareista totesi: "Jos on paljon sidoksia, se osoittaa että on ollut aktiivinen."

Nyt kaikki osoittamaan aktiivisuuttaan!

Blogini on ollut telakalla jonkin aikaa. Nyt se on aika ottaa jälleen käyttöön.  Radikaaliraastetta on taas tiedossa, myös niille jotka sitä eivät sulata. Toisaalta eihän sitä ole pakko kenenkään ahmia, niin terveellistä ja hyvää kuin se onkin.

Kuntavaalit ovat jo porstuassa. Jonkin aikaa siis käsittelen siihen liittyviä asioita. Talvella laajennetaan aihepiiriä. Toivon ennenkaikkea kommentteja - erityisesti purevaa krittiikkiä, mieleellään kuitenkin huumorilla höystettynä. Hyvä letkautus pelastaa päivän ja nauru ei ainakaan ikää lyhennä. Naru voi lyhentää, mutta sen voi pitää loitolla huumorilla.

Narri nro 51 - SI! Rainer "Raku" Rajakallio